Vesienhoito Suomessa kehittyy ja uudistuu, ja tärkeimmät tavoitteet on asetettu jo vuoteen 2015. Vesienhoitoa ohjaa Euroopan Unionin vesipolitiikan puitedirektiivi (vesipuitedirektiivi, 2000/60/EY). Se edellyttää, että kaikki pinta- ja pohjavedet Euroopassa ovat hyvässä tilassa viimeistään vuonna 2015, ja että pintavesien vertailu- eli luonnonolot tiedetään. Uusi vesienhoito tuo ekologista näkökulmaa sekä biologisten menetelmien käyttöä tutkimuksessa ja seurannassa vahvasti esiin.
Suomessa vesipuitedirektiivin täytäntöönpano on johtanut vesienhoitoa koskevan lainsäädännön uudistamiseen sekä luonut paljon uutta käsitteistöä. Näkyvin uudistus on vesienhoidon lainsäädännön luominen.
Asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä säädetään vesienhoitosuunnitelmaan sisällytettävistä selvityksistä, vesien tilan arvioimisesta ja seurannasta sekä vesienhoitosuunnitelman laatimisesta. Vesienhoidon lainsäädännön mukaisesti, Århusin sopimukseen (SopS 122/2004) perustuen, yleisön osallistumisella on vesienhoidon suunnittelussa suuri merkitys.
Vesienhoidon tavoitteisiin kuuluu mm., että
Suomessa on 8 vesienhoitoaluetta, joista kaksi on kansainvälisiä:
Jokaisella alueellisella ympäristökeskuksella on oma vesienhoidon yhteistyöryhmänsä, joka koordinoi vesienhoidon suunnittelua. Yhteistyöryhmässä istuvat seuraavien vesien käyttöön, suojeluun ja tilaan vaikuttavien keskeisten tahojen edustajat:
Ensimmäisellä vesienhoidon suunnittelukierroksella oli 3 kuulemisvaihetta:
Kansalaiset saivat osallistua kuulemismenettelyyn. Mielipiteen on voinut antaa kirjallisesti tai sähköisesti tai yleisötilaisuuksissa. Vesienhoitoalueiden ohjausryhmien työskentelyä voi seurata netissä pöytäkirjojen avulla.